Tulevaisuus, jossa miehet muuttuvat naisiksi

Vähän väliä saa lehdistä lukea, kuinka yksi jos toinenkin kuuluisa hahmo saa uuden ilmeen, tai oikeammin uuden sukupolven. Esimerkiksi Ghostbusters ja Ocean’s Eleven ovat kokeneet käsittelyn, jossa kaikki mieshahmot on vaihdettu naisiksi. Tänään kuulin huhuja, että Taru Sormusten Herrasta -televisiosarjan Gandalfin hahmosta oltaisiin suunnittelemassa naista. Mielestäni tämä ei ole naisten edun mukaista.

Jos haluamme tehdä oikeasti voimaannuttavia naishahmoja, ei sitä voi tehdä tylysti copypastettamalla mieshahmot siten, että ainoa iso muutos on sukupuolenvaihdos. Esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta sisältää jo valmiiksi voimakkaita naishahmoja, kuten Galadriel ja Arwen, joten Gandalfin velhokaavun vaihtaminen mekkoon on turhaa. Miksi valmiita naishahmoja ei nosteta näkyvämmin esille, jos kerran tarkoituksena on saada lisää tyttövoimaa kehiin?

Tosin nykypäivän feministit ovat menettäneet alkuperäisen aatteensa, eli tasa-arvon. Nykypäivän feministi tuntuu vetävän herneet nenäänsä jokaisesta miehisestä asiasta. Tarkoituksena ei ole enää pyrkiä tasa-arvoon, vaan demonisoida maskuliinisuus kaikin mahdollisin tavoin. Jos nämä feministit haluavat oikeasti elokuviin voimakkaita naishahmoja, eikö olisi parempi käyttää joko jo olemassa olevia hahmoja tai sitten keksiä kokonaan uusia? Nythän kaikki hahmot vain muutetaan naisiksi, eli käytännössä varastetaan miehiltä miehisyys, mikä tuntuu olevan näiden feministien tavoitteena. Ainoa feministien hyväksymä mies tuntuu olevan tossukka, joka suostuu naisten jokaiseen oikkuun.

Itseäni suututtaa naisena tällainen käytös, sillä sukupuolten tulisi saada elää rauhassa rinnakkain. Osa meistä on naisia, osa miehiä ja osa jotain siltä väliltä. Osa ei tiedä mitä on, osa on syntynyt biologisesti väärään kehoon ja tämä kaikki on ihan okei. Historiallisesti se ei kuitenkaan ole ollut, emmekä mielestäni saa unohtaa tätä. Viisikko-kirjojen juhlaraha jäi aikoinaan julkaisematta, koska kirjassa oli esimerkiksi liian vanhahtava naiskuva ja juhlarahan myöntäjät pelkäsivät kohua. Kohun pelossa siis jätettiin koko juhlaraha julkaisematta. Totta kai kirjat edustavat vanhentunutta naiskuvaa, kirjat on kirjoitettu 1940-1960-luvuilla, jolloin kaikki muu kuin perinteiset arvot olivat hyvin tarkassa sensuurissa! Enid Blyton ei ole mielestäni seksistinen kirjailija, vaan hän kirjoitti aikakautensa mukaisia teoksia. Esimerkiksi homoseksuaalisuudesta kirjoittaminen ei olisi tuohon aikaan tullut kuuloonkaan, eikä yksikään kustantamo olisi sitä julkaistu.

Mutta tällaisista asioista saamme tulevaisuudessa lukea vain historiankirjoista, sillä tuntuu, että ollaan otettu yhteiseksi tehtäväksi valkopestä koko historia niin, että niin naiset kuin vähemmistön edustajat otetaan mukaan myös vuosisatoja vanhoihin klassikoihin. Mielestäni tämä halventaa niitä, jotka ovat koko ikänsä taistelleet niin naisten kuin vähemmistöjen oikeuden puolesta — aivan kuin yritettäisiin sanoa, että ainahan me ollaan oltu suvaitsevaisia. Ja sitten ne ihmiset jotka vetävät kuvitteelliset palkokasvit nenäonteloonsa pienimmästäkin epätasa-arvoisuuden vivahduksesta, joka nykyisin tuntuu tarkoittavan sitä, että naista ei ole nostettu miesten yläpuolelle.

Mitä me myös opetamme tässä? Että emme osaa keksiä uusia, mielenkiintoisia naishahmoja, joten meidän on väkisin otettava olemassa oleva mieshahmo ja väännettävä se naiseksi, vaikka hahmolla olisi takanaan kymmenien vuosien historia. Kehittäkää ihmeessä upeita, voimaannuttavia naishahmoja, mutta jättäkää historia rauhaan, kiitos.

Päivä jona luonto sensuroitiin

Jokin aika sitten syntyi kohu, kun Netflixin Our planet -dokumenttisarjassa oli katsojia järkyttäneitä kohtauksia. Netflix vastasi kohuun puolustamalla dokumenttia ja sen kohtauksia, mutta Netflix julkaisi kuitenkin listan, mitkä kohtaukset herkimmän katsojan kannattaa jättää välistä. Listassa on julkaistu jokainen järkyttävä jakso ja kohtauksen aikaleima.

Olen nyt ehtinyt katsoa koko sarjan ja mielestäni kyseessä on hyvin tehty, laadukas luontodokumenttisarja. Millaisia nämä katsojia järkyttäneet kohtaukset sitten ovat? Alla jokainen Netflixin listaama kohtaus lyhyesti kuvailtuna.

Flamingonpoikasen jalat ovat niin suurien suolapaakkujen peitossa, että se ei selviä matkasta, joka sen pitäisi kulkea saadakseen juomavettä. Miekkavalaat heittelevät pingviiniä ilmaan opettaessaan lauman pienintä jäsentä saalistamaan. Jääkarhu käy nappaamassa kuutin ruuakseen, kantaen sitä päästä raahatessaan sitä pois. Mursut putoavat kuolemaansa kallioilta, jonne ne ovat kiivenneet lepäämään. Jaguaari hyppää jokeen kaimaanin kimpppuun ja tappaa sen. Neljä gepardia tappaa gnun savannilla. Kalat yrittävät päästä pois jättimäisestä verkosta, yksi niistä onnistuu työntämään päänsä verkon läpi ja näyttäisi kuolevan siihen.

Eihän se nyt ole helppoa katseltavaa, kun flamingonpoikanen kompuroi ja lentää nokalleen jalkojens painon vuoksi. Luonto vain valitettavasti on usein julma. Metsästyskohtaukset eivät itseäni hetkauttaneet, Avara Luonto on turruttanut minut tähän luonnon kiertokulun osaan jo lapsena. Erityisesti viimeinen kohtaus jäi ihmetyttämään, olemmeko jo niin vieraantuneita man ruokamme tuotannosta, että emme voi katsella, kun kalat yrittävät paeta verkosta? Jokaisen, joka järkyttyy viimeisestä kohtauksesta ja syö silti kalaa, tulisi mielestäni hävetä.

Mursukohtaus on noussut kaikkein puhutuimmaksi, sillä sitä syytetään ilmastopropagandaksi. Tuotantoyhtiötä syytetään muun muassa ihmisten tunteiden manipuloinnista. Huomioitavaa tässä on, että suurimman kritiikin esittäneet tutkijat ovat niitä, jotka kieltävät ilmastonmuutoksen. Eräs tutkija väittää, että jääkarhu ajaa mursut alas kalliolta, mutta missään ei näy jääkarhua hätistämässä mursuja alas jyrkänteeltä. Dokumentti kertoo syyksi mursujen huonon näön ja jään puutteen, jonka vuoksi mursut joutuvat kiipeämään korkealle kalliolle löytääkseen lepopaikan. Vaikka jääkarhu ajaisikin mursuja kalliolta alas, ei jäätiköllä normaalisti lepäävän mursun paikka ole kalliolla. Joten vaikka kyseisen tutkijan lausunnossa olisi perää, emme voi paeta sitä tosiasiaa, että mursut ovat kalliolla siksi, ettei niille ole tarjolla niiden luontaista lepopaikkaa eli jäätikköä.

Maapallon ilmasto on aina muuttunut, mutta emme voi myöskään kieltää sitä, etteikö ihmisellä olisi siihen vaikutusta. Jo Genghis Khanin toiminnalla oli vaikutus ilmastoon: ilmasto oli lämmennyt ennen 1200-lukua, kun suuret määrät metsää oltiin raivattu pelloiksi. Genghis Khan jätti jälkeensä suuren kasan ruumiita ja autioituneita alueita, jotka pääsivät metsittymään uudelleen, mikä aiheutti maailmanlaajuisen ilmaston viilenemisen. Ilmastonmuutos ei siis ole teollistumisesta johtuva asia, vaan ihmiset ovat vaikuttaneet siihen maanviljelyn keksimisestä lähtien. Meidän tulee vain kohdata tosiasiat ja alkaa tehdä asioille jotain kaiken kieltämisen sijaan.

Emme kuitenkaan taida olla tähän valmiita, kun luontoakin pitää ruveta sensuroimaan, jotta ihmiset eivät vain vahingossakaan järkyty.

Epätasa-arvoinen kasvueste

Viime aikoina on puhuttu paljon irtisanomissuojan heikentämisestä. Näillä näkymin tulevaisuus näytää siltä, että työntekijät tullaan jakamaan kahteen leiriin, isoissa ja pienissä yrityksissä työskenteleviin.

Aikana, jossa tasa-arvoa pidetään arvossa, tällainen ajatus on jo itsestään pöyristyttävä. Ei tulla myöskään välttämättä ajatelleeksi asiaa riittävän pitkälle, sillä jaetaanhan yrittäjätkin tämän jälkeen kahteen leiriin: isoihin työllistäjiin ja pieniin työllistäjiin. Pienestä työllistäjästä tulee huomattavasti vähemmän houkutteleva vaihtoehto osaavalle työvoimalle, sillä näinä valmiiksi epävarmoina aikoina ei kukaan halua ottaa riskiä siitä, että työsuhde on vähänkään epävarmalla pohjalla. Matematiikka on helppo, rajan ollessa alle 20 on työntekijän kannattavampaa työllistyä yritykseen, jossa on töissä edes 21 henkeä, kuin sellaiseen jossa työskentelee kymmenen. Työpaikka on tällöin varmemmin turvassa.

Myöskin keinotekoinen raja voi muodostaa hyvin mielenkiintoisen esteen palkkaamiselle, sillä säilyttääkseen irtisanomissuojan heikennyksen, ei yrityksen kannata palkata sellaista ihmismäärää mikä nostaisi sen rajan yli vaikka vain yhdellä työntekijällä. Isoissa harppauksissa tällaista eroa ei huomaisikaan, mutta kuinka moni pieni yristys palkkaa kerralla isomman joukon ihmisiä? Yleensä työntekijät palkataan tarpeen mukaan ja harva yritys onnistuu menestymään niin isoin harppauksin että tarvetta tulee enemmän kuin parille lisätyöntekijälle kerrallaan.

Onko meillä kohta siis tulevaisuus täynnä 19 henkilön yrityksiä jotka kierrättävät epäpäteviä työntekijöitä isojen yhtiöiden haaliessa kaikki parhaat työntekijät itselleen? Vapaan liikkumisen aikoina tällaiset toimenpiteet voivat johtaa aivovuodon kiihtymiseen Suomesta ulkomaille.

Itsenäisesti opiskelevia keskeyttäjiä?

Luin tänään että Amisbarometrin mukaan esimerkiksi tekniikan ja liikenteen aloilla vain puolella koulutuslinjoista on tarjolla yli 20 viikkotuntia opetusta. Samaan aikaan keskeyttäneiden määrä on myös kasvanut.

Karkeasti jaettuna opetusta olisi siis vain neljä tuntia päivässä, huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi peruskoulussa. Opetusministeriöön tuleva negatiivinen palaute koostuu myös ilmeisesti aika paljon siihen, miten opiskelijat jätetään yksinään opintojensa kanssa.

Itse olen opiskellut sekä tavallisessa lukiossa 2000-luvun alussa että verkkolukiossa nykypäivänä ja pystyn hyvin ymmärtämään opiskelun raskauden eron tuntiopetuksen ja itsenäisen opiskelun välillä, itsenäinen opiskelu kuluttaa huomattavasti enemmän voimia kuin ohjattu oppiminen. Tämä myös silloin kun opiskeltavat aineet ovat tuttuja peruskoulusta, kuten matematiikka ja historia. Olisi vaikea kuvitellakaan opiskelevansa itsenäisesti jotain täysin itselleen tuntematonta ainetta.

Kuulun ilmeisesti myös näihin ns. lahjakkaisiin oppilaisiin joille oppiminen on suhteellisen vaivatonta. Päivälukiossa riitti että kuunteli tunneilla ja luki oppikirjan niin kiitettävä oli taattu. Toista on ollut verkkolukiossa, yksi lyhyt oppitunti viikossa (jos sitä edes on) tarkoittaa sitä että opiskelet asioita itsenäisesti hyvin suuren osan ajasta. Ja voin sanoa että aika on paljon suurempi mitä päivälukion oppitunteihin ja läksyihin kulutettu aika!

Jos siis tällaisella ns. lahjakkaalla oppilaalla on vaikeuksia itsenäisessä opiskelussa ja arvosanat ovat kiitettävän sijaan muuttuneet hyviksi, miten käy sitten sellaiselle jonka opiskelu on muutenkin jo haastavaa? Varmasti moni lannistuu ja lopulta keskeyttää kun päähän on vaikeaa saada riittävä määrä tietoa.

Koulutuksen vähentäminen tuntuu olevan tapa säästää mutta minusta tuntuu että se on sama kuin poimisi omenoita sahaamalla oksat poikki, seuraava sato voi jäädä hyvinkin vähäiseksi. Kaikki eivät vain jaksa opiskella itsenäisesti tuntitolkulla ja heille parempi vaihtoehto olisi saada oppi koulun penkiltä.

Aktiivikeppi

Olen ollut hiljaa tästä aktivointimallista, suurelta osin sen takia että ei minulla ole mitään lisättävää keskusteluun. Mutta nyt tuli itselle ihanasti vasten kasvoja se miten ihanasti rangaistaan ihmistä joka yrittää vähän tienata ylimääräistä ja maksaa veroja.

Viime syksynä oli siis todella mukavaa, sain pitkästä aikaa töitä ja pääsin maksamaan veroja. Ei tarvinnut enää olla pelkästään saavana osapuolena eläkeläisenä ja palkka auttaa koulukirjojen saamisessa kun ei aikuislukiota lasketa opiskeluksi. No, sitten alkoikin se hieno selvittely miten asiat tehdään kun en ole yrittäjä enkä työntekijä. Puhelut verottajalle ja Kelaan, toimintaohjeet siitä mitä tehdä.

Verottajalle pisteet siitä että kaikki on sujunut niin kuin pitää ja kuten luvattiin. Mutta Kela, oi Kela miten onnistuttekaan sotkemaan pienen ihmisen asiat. Eli kuukausitulot vaihtelee n. 100-730e välillä, ei vaikuta eläkkeeseen mutta vaikuttaa asumistukeen. Ajattelin että vältän kaikki mahdolliset liikamaksut laittamalla sen 730e tuloksi, varsinkin kun en edes ennen aloitusta ollut ollenkaan varma omasta tulotasosta ja kolmen kuukauden harjoitteluajalta oli pikkaisen pienempi provisiopalkkakin. Kelasta sain ohjeet hakea tarkistusta puolen vuoden välein. Tämä kerrottiin siis puhelimessa ja Kelan omilla sivuilla lukee myös että jos tulot nousevat vähintään 400e/kk tai pienenevät vähintään 200e/kk on välitarkistuksen aika ruokakunnan olosuhteiden muutoksen vuoksi. No, palkka oli kuukaudesta riippuen 300-500e pienempi kuin ilmoittamani 730e joten tein sitten välitarkistuksen Kelaan viime kuussa. Toimitin kaikki tarvittavat liitteet mutta kun palkasta ei ole muuta kuin työnantajan tilisiirto niin laitoin mukaan kopiot niistä ja viestiin että kyseessä on bruttopalkka, maksan myöhemmin suoraan verottajalle niistä verot laskulla.

Tämä oli siis jo toinen kerta jolloin jouduin selvittämään että kyseessä on bruttopalkka, sama asia tuntui olevan vaikea ymmärtää myös silloin kun tein syyskuussa muutosta asumistukeen tapahtuneiden muutosten takia. Sain sitten viestin että ei voida ratkaista asumistukea koska minun tulee ensin lähettää selvitykset bruttopalkasta. Soitin Kelaan että kyseessä on bruttopalkka minkä olen sinne ilmoittanut. No, sitten sain lopulta päätöksen jossa luki että asumistukea ei tarkisteta koska 1. En ole ilmoittanut bruttopalkkaani (siis oikeasti, kahdesti puhelimessa ja kerran kirjallisena ilmoitettu???) ja 2. Asumistukea ei tarkasteta kesken vuotta vaan pelkästään vuosittain arvioidaan uudelleen (no mitähän se virkailija on mulle sitten puhelimessa selittänyt ja miksi sitten lakiinkin on kirjattu nuo välitarkistukset jos tulot muuttuu????).

No tästä sitten puhelu Kelaan taas. Siinä rupesi vielä sitten huvittamaan että kun yritin soittaa aamusta asti ja sain jatkuvasti viestiä ”Palvelussa on ruuhkaa, olkaa hyvä ja soittakaa myöhemmin uudelleen” ja luuria korvaan niin sitten vihdoin kun pääsen jonottamaan siinä kolmen aikaan iltapäivällä, ensimmäinen viesti mitä kuulen on että 12.2. alkaen Kelan puhelinpalvelu on auki 9-16. Eli nätisti otetaan tunti kummastakin päästä pois palvelusta johon ei pääse edes 8-17 soittoaikana välttämättä läpi. Lopulta puhelimessa vastaa kuitenkin virkailija jonka kanssa saan selvitettyä asiat ja kunhan nyt toimitan kuitit bruttopalkasta niin asumistuki tullaan tarkistamaan alentuneiden tulojen perusteella.

Kaikkein hauskinta tässä tilanteessa on se että ei minun olisi edes pakko käydä töissä mutta haluan vain itse tehdä elämälläni jotain muutakin kuin vain istua kotona ja auttaa se opiskeluissa kun koulukirjat ei ole yhtään sen halvempia aikuislukiossa kuin tavallisessakaan. Ja omasta mielestä se olisi yhteiskunnallekin järkevämpää että saisin 200e asumistukea yli 400e sijaan ja siihen päälle palkkaa josta maksaisin verot. Mutta nyt kiitos Kelan sähläyksen tässä odotellaan sitten sitä asumistuen tarkistusta taas todennäköisesti ne seuraavat viisi viikkoa koska 22.2. mennessä pitää toimittaa liitteet niin ei sitä hakemusta ennen sitä edes tulla vilkaisemaankaan ja tuskin ottavat heti käsittelyyn kun päivä menee umpeen. Parikymppiä loppukuuksi rahaa ja jakso vaihtumassa, ei olisi kannattanut kauheasti näkemä luottaa siihen että olisi saanut oppikirjat ostettua takautuvalla asumistuella. Jos olisin istunut vain kotona tekemättä töitä olisin reilu 300e rikkaampi tällä hetkellä, ei taida olla ihan oikea viesti itseään aktivoiville ihmisille?

Vanha, parempi maailma ja uusi tulevaisuus

Sanotaan aina että ennen vanhaan asiat ovat paremmin. Olivatko tosiaan? Joskus ei ollut kännyköitä, saati pesukoneita tai ylipäätään sähköä! Vessapaperikin on maailman mittapuulla aika pirun uusi keksintö.

Mutta jokainen haikailee silti nuoruuteen, kultaako aika tosiaan muistot? Toisaalta ihmiset jotka ovat palanneet oman nuoruutensa teknologian tasoon ovat piristyneet. Asiaa pitäisi ehkä tutkia, on olemassa jo kyliä missä on otettu vanhukset täysin huomioon niin miksi ei vuosikymmenkaupunkeja?

Jokainen saisi elää sillä vuosikymmenellä mitä tahtoisi! Ne jotka haluaisivat elää normaalisti saisivat jatkaa elämäänsä ja siihen päälle sitten voisi olla tulevaisuuden kaupunki jonne ihmiset voisivat mennä tulevaisuuden teknologian koekaniineiksi ongelmineen päivineen, sinne joutavat ne joiden mielestä kehitys on liian hidasta.

Silti varmaan löytyisi ihmisiä jotka eivät olisi onnellisia mutta ainahan sitä löytää valittamista vaikka siitä että nykyisin on asiat niin hyvin että ei edes kunnollista valittamisen aihetta löydy!

Somen värivalot

Vihaan sosiaalista mediaa. Se tuottaa ihmisille pahaa oloa luomalla utopian maailmasta jossa kaikki menee hyvin, oma elämä tuntuu surkealta kun kaveri jakaa somessa kuinka käytiin rakkaan kanssa ulkona syömässä. Ei kerrota sitä että päivittäin ollaan säästetty jostain että ollaan saatu muutama euro sukanvarteen että voidaan viedä vaimo edes kerran kuukaudessa ulos syömään ettei sen tartteis kokata kun itse ei osaa.

Kuitenkin jos haluat markkinoida itseäsi on sinun oltava somessa. Ja aktiivinen siellä tai muuten sinut unohdetaan. Jos et itse tuota sisältöä on sinun oltava tykkäämässä muiden sisällöstä, toki omaakin on tuotettava tasaisin väliajoin ettet ole somestalkkeri.

Mietin ensin että olisin tehnyt asiat yhtenä suurena kokonaisuutena. Mutta tajusin että silloin tavoittaisin vain sen pienen marginaaliyleisön jolla on kiinnostusta vielä lukea suuria kokonaisuuksia ja nykypäivän kiireiseen yhteiskuntaan on helpompaa tarjota sisältöä pieninä palasina jotka on nopeampaa pureskella tai niellä. Kuitenkin haluan tarjota kaikille mahdollisuuden tutustua myös siihen suureen rakentamaani kokonaisuuteen, etsiä ja löytää vihjeiden perusteella kaikki palat ja kokea rakentamani maailma.

Miksi kertoa tarina kerralla kun sen voi jakaa kahdeksi? Uutisetkin tekevät sitä jo, kertovat sinulle lyhyesti mitä on tapahtunut ja sitten ilmoittavat että lisää kerrotaan nettisivuilla. Eroaako se siitä jos erottelen positiivisen osan mustasta huumorista? Positiivinen vetoaa nykypäivän kissavideoihmisiin jotka haluavat nähdä iloisia, suloisia ja värikkäitä asioita. Mutta joskus kaikki on mustaa, eräs kertoi vaihtaneensa sosiaalista mediaa koska edellisessä oli liikaa negatiivisia asioita kun voisi keskittyä niihin iloisempiinkin.

Ja onko se mustuus ihme? Hyvät teot eivät myy mutta pelko ja skandaalit myyvät. Ja uutiset kannustavat jakamaan, on artikkelin ylä- ja alaosassa napit missä voi kätevästi jakaa jutun jo otsikon luettuaan, ei tarvitse enää edes scrollata jutun loppuun asti että sitä joutuisi pikkaisen edes vilkaisemaan siitä sivussa.

Itse tarjoan värikästä ja harmaata, päädyin jakamaan sen kahteen osaan ilmaistuani ensin sivuston perusidean parin esimerkin avulla. Positiivista haluavat voivat skipata mustavalkoiset kuvat niin negatiivista ei tarvitse tuijotella. Lisäksi saan tuotettua tuplasti sisältöä eli näkyvyys lisääntyy.

Kaikkeen se nykymaailma ihmisen ajaa mutta jotenkin se ääni on pakko saada kuuluviin. Tiedä sitten kiinnostaako ketään kuunnella mutta mitä pienemmistä paloista palapeli koostuu sitä enemmän ihmisiä tavoitan, kyllähän se riittää että yksikin kuuntelee.