Vähäisen kärsimyksen limbo

Kansa on typerää. Päättäjät valitaan vaaleilla muutaman vuoden välein ja vaikka jokainen vaalilupaus petetään ei kansa nouse vastarintaan. Suljettujen seinien sisällä kyllä jupistaan miten yksi on kääntänyt takkinsa ja toinen pelaa kansan kustannuksella suuryritysten pussiin. Asiantuntijat ilmaisevat mediassa eriävät mielipiteensä hallituksen toimista mutta silti sen annetaan ajaa muutokset läpi vaikka jokainen järkevä ihminen on sitä mieltä että ollaan menossa väärään suuntaan. Niitä jotka jaksavat addresseja kerätä, ei kuunnella sillä hallituksella ei ole velvoitetta ottaa kansan vetoomuksia käsittelyyn tai vaikka olisikin niin ei niitä ole pakko hyväksyä. Onko meistä tullut niin munattomia ettemme enää osaa muuta kuin jupista mediassa siitä miten paskaa elämä on? Kansalla ei tule mieleenkään nousta kapinaan vaan odotetaan seuraavaa hallitusta, jos se tekisi asiat paremmin… Ja sitten sinne äänestetään suunnilleen samat ihmiset jokaisissa vaaleissa koska pelätään muutosta. Kukaan ei paskanna omaan pesäänsä joten kuinka köyhät voivat olettaa että rikkaat äkkiä alkaisivat hoitaa heidän asioitaan sen sijaan että tekisivät elämästä parempaa rikkaille? Yritysjohtaja tietää että koska hän ei välttämättä pääse hallitukseen seuraavissa vaaleissa on hänen ajettava mahdollisimman paljon häntä hyödyttäviä muutoksia läpi silloin kun hänellä vielä on valtaa. Kun joku etuus on saavutettu pidetään siitä kynsin ja hampain kiinni vaikka puoli maailmaa kertoisi kuinka järjetöntä ja tuhoa aikaansaava se on. Vaalilupausten pettämisestä on tullut hyväksytty tapa eivätkä tyhmät lampaat osaa vaatia muutosta niin pitkään kun niille annetaan edes pari ruohonkortta vatsan täytteeksi. Asiat ovat huonosti mutta koska emme näe nälkää tai kärsi taudeista olemme jumiutuneet epämukavuuden limboon. Röyhkeät ihmiset selviävät mutta muut jupisevat itsekseen toivoen parempaa huomista ilman aikomustakaan tarttua toimeen koska ”kyllähän meillä asiat kuitenkin ihan hyvin on jos tarkemmin ajattelee, elinikä on noussut ja kaikilla on jonkinlainen asunto eikä kukaan ole enää vuosikymmeniin kuollut nälkään”. Kun ihminen pidetään hengissä ilman suurta kärsimystä häntä voi polkea maahan kuinka paljon tahansa eikä hänelle tule mieleenkään nousta sieltä ylös koska ensimmäisenä ajatuksena on se että sitten menetetään se pienikin mukavuus mikä elämässä on jäljellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s