Vanha, parempi maailma ja uusi tulevaisuus

Sanotaan aina että ennen vanhaan asiat ovat paremmin. Olivatko tosiaan? Joskus ei ollut kännyköitä, saati pesukoneita tai ylipäätään sähköä! Vessapaperikin on maailman mittapuulla aika pirun uusi keksintö.

Mutta jokainen haikailee silti nuoruuteen, kultaako aika tosiaan muistot? Toisaalta ihmiset jotka ovat palanneet oman nuoruutensa teknologian tasoon ovat piristyneet. Asiaa pitäisi ehkä tutkia, on olemassa jo kyliä missä on otettu vanhukset täysin huomioon niin miksi ei vuosikymmenkaupunkeja?

Jokainen saisi elää sillä vuosikymmenellä mitä tahtoisi! Ne jotka haluaisivat elää normaalisti saisivat jatkaa elämäänsä ja siihen päälle sitten voisi olla tulevaisuuden kaupunki jonne ihmiset voisivat mennä tulevaisuuden teknologian koekaniineiksi ongelmineen päivineen, sinne joutavat ne joiden mielestä kehitys on liian hidasta.

Silti varmaan löytyisi ihmisiä jotka eivät olisi onnellisia mutta ainahan sitä löytää valittamista vaikka siitä että nykyisin on asiat niin hyvin että ei edes kunnollista valittamisen aihetta löydy!

Somen värivalot

Vihaan sosiaalista mediaa. Se tuottaa ihmisille pahaa oloa luomalla utopian maailmasta jossa kaikki menee hyvin, oma elämä tuntuu surkealta kun kaveri jakaa somessa kuinka käytiin rakkaan kanssa ulkona syömässä. Ei kerrota sitä että päivittäin ollaan säästetty jostain että ollaan saatu muutama euro sukanvarteen että voidaan viedä vaimo edes kerran kuukaudessa ulos syömään ettei sen tartteis kokata kun itse ei osaa.

Kuitenkin jos haluat markkinoida itseäsi on sinun oltava somessa. Ja aktiivinen siellä tai muuten sinut unohdetaan. Jos et itse tuota sisältöä on sinun oltava tykkäämässä muiden sisällöstä, toki omaakin on tuotettava tasaisin väliajoin ettet ole somestalkkeri.

Mietin ensin että olisin tehnyt asiat yhtenä suurena kokonaisuutena. Mutta tajusin että silloin tavoittaisin vain sen pienen marginaaliyleisön jolla on kiinnostusta vielä lukea suuria kokonaisuuksia ja nykypäivän kiireiseen yhteiskuntaan on helpompaa tarjota sisältöä pieninä palasina jotka on nopeampaa pureskella tai niellä. Kuitenkin haluan tarjota kaikille mahdollisuuden tutustua myös siihen suureen rakentamaani kokonaisuuteen, etsiä ja löytää vihjeiden perusteella kaikki palat ja kokea rakentamani maailma.

Miksi kertoa tarina kerralla kun sen voi jakaa kahdeksi? Uutisetkin tekevät sitä jo, kertovat sinulle lyhyesti mitä on tapahtunut ja sitten ilmoittavat että lisää kerrotaan nettisivuilla. Eroaako se siitä jos erottelen positiivisen osan mustasta huumorista? Positiivinen vetoaa nykypäivän kissavideoihmisiin jotka haluavat nähdä iloisia, suloisia ja värikkäitä asioita. Mutta joskus kaikki on mustaa, eräs kertoi vaihtaneensa sosiaalista mediaa koska edellisessä oli liikaa negatiivisia asioita kun voisi keskittyä niihin iloisempiinkin.

Ja onko se mustuus ihme? Hyvät teot eivät myy mutta pelko ja skandaalit myyvät. Ja uutiset kannustavat jakamaan, on artikkelin ylä- ja alaosassa napit missä voi kätevästi jakaa jutun jo otsikon luettuaan, ei tarvitse enää edes scrollata jutun loppuun asti että sitä joutuisi pikkaisen edes vilkaisemaan siitä sivussa.

Itse tarjoan värikästä ja harmaata, päädyin jakamaan sen kahteen osaan ilmaistuani ensin sivuston perusidean parin esimerkin avulla. Positiivista haluavat voivat skipata mustavalkoiset kuvat niin negatiivista ei tarvitse tuijotella. Lisäksi saan tuotettua tuplasti sisältöä eli näkyvyys lisääntyy.

Kaikkeen se nykymaailma ihmisen ajaa mutta jotenkin se ääni on pakko saada kuuluviin. Tiedä sitten kiinnostaako ketään kuunnella mutta mitä pienemmistä paloista palapeli koostuu sitä enemmän ihmisiä tavoitan, kyllähän se riittää että yksikin kuuntelee.