Epätasa-arvoinen kasvueste

Viime aikoina on puhuttu paljon irtisanomissuojan heikentämisestä. Näillä näkymin tulevaisuus näytää siltä, että työntekijät tullaan jakamaan kahteen leiriin, isoissa ja pienissä yrityksissä työskenteleviin.

Aikana, jossa tasa-arvoa pidetään arvossa, tällainen ajatus on jo itsestään pöyristyttävä. Ei tulla myöskään välttämättä ajatelleeksi asiaa riittävän pitkälle, sillä jaetaanhan yrittäjätkin tämän jälkeen kahteen leiriin: isoihin työllistäjiin ja pieniin työllistäjiin. Pienestä työllistäjästä tulee huomattavasti vähemmän houkutteleva vaihtoehto osaavalle työvoimalle, sillä näinä valmiiksi epävarmoina aikoina ei kukaan halua ottaa riskiä siitä, että työsuhde on vähänkään epävarmalla pohjalla. Matematiikka on helppo, rajan ollessa alle 20 on työntekijän kannattavampaa työllistyä yritykseen, jossa on töissä edes 21 henkeä, kuin sellaiseen jossa työskentelee kymmenen. Työpaikka on tällöin varmemmin turvassa.

Myöskin keinotekoinen raja voi muodostaa hyvin mielenkiintoisen esteen palkkaamiselle, sillä säilyttääkseen irtisanomissuojan heikennyksen, ei yrityksen kannata palkata sellaista ihmismäärää mikä nostaisi sen rajan yli vaikka vain yhdellä työntekijällä. Isoissa harppauksissa tällaista eroa ei huomaisikaan, mutta kuinka moni pieni yristys palkkaa kerralla isomman joukon ihmisiä? Yleensä työntekijät palkataan tarpeen mukaan ja harva yritys onnistuu menestymään niin isoin harppauksin että tarvetta tulee enemmän kuin parille lisätyöntekijälle kerrallaan.

Onko meillä kohta siis tulevaisuus täynnä 19 henkilön yrityksiä jotka kierrättävät epäpäteviä työntekijöitä isojen yhtiöiden haaliessa kaikki parhaat työntekijät itselleen? Vapaan liikkumisen aikoina tällaiset toimenpiteet voivat johtaa aivovuodon kiihtymiseen Suomesta ulkomaille.